Elokuun alussa saimme kuulla suru-uutisen, Ari Kuuttola oli
kuollut Helsingissä pitkään sairastettuaan. Hän
oli syntynyt Orimattilassa ja oli kuollessaan 74-vuotias.
Elokuun alussa saimme kuulla suru-uutisen, Ari Kuuttola oli
kuollut Helsingissä pitkään sairastettuaan. Hän
oli syntynyt Orimattilassa ja oli kuollessaan 74-vuotias.
Bridgeen Ari oli tutustunut kotonaan Helsingin Arabiassa. Hänen isänsä Pertti oli ollut innokas korttipelien harrastaja ja opetti myös poikansa pelaamaan.
Kielten opettajaksi valmistuttuaan Ari oli aluksi opettajana Kemijärvellä, mistä hän muutti Pyhäjärvelle opettajaksi syksyllä 1979. Pääasiassa hän opetti saksaa ja ruotsia lukiossa ja yläasteella.
Kuuttola aloitti bridgekerhon pitämisen yläaste- ja lukioikäisille. Nopeasti hän kuitenkin huomasi, että tavallinen luonnollinen systeemi, Arin ilmaisuna "pitkän haarukan luonnollinen", oli liian isotöinen opiskeltava koululaisille. (Tässä pitkä haarukka viittaa luonnollisen systeemin yhden tason avausten väljään 11-22 arvopisteen voimahaarukkaan.) Niinpä Ari alkoi kehitellä erilaisia tarjousjärjestelmiä, joissa avausten voima oli hyvin tarkkaan rajattu, esimerkiksi jakopisteineen 12-15 tai 16-19. Usein avaukset kertoivat, onko avaajalla kädessään ylävärejä vai ei. Kun avaus jo rajasi voiman, ei tarvinnut jatkossa enää kuin yrittää selvittää korttien jakauma. Systeemejä Arin luovasta mielestä pulppusi kymmenittäin, laatu oli mielestäni vaihtelevaa, mutta joidenkin systeemien pohjalta rakennetuilla järjestelmillä on voitettu esimerkiksi juniorien SM-mitaleita, eikä avoimen luokan pari-SM-mitalitkaan ole olleet kaukana. Koska luonnollinen systeemi oli aivan liian pitkä, oli Arin systeemien yhtenä piirteenä, että niiden dokumentaation piti mahtua yhdelle ainoalle paperille, eli hänen koneella kirjoittamalleen kaksipuoleiselle A4:lle. Systeemin nimet olivat aina espanjaksi, eivätkä välttämättä mitenkään vaatimattomia, vaan esimerkiksi Más Completa (Täydellisin) tai Lo Magnifico (Suurenmoinen). Vaikka Arin systeemien kulmakiviksi muodostuivat releet, eli vastaaja kyseli avaajan jakaumaa, syvä inho luonnollista järjestelmää kohtaan johti siihen, ettei esimerkiksi sangiavauksen jatkona yhdessäkään systeemissä ollut Staymanin kyselyä, koska se olisi ollut kotoisin pitkän haarukan luonnollisesta.
Omalla peliurallaan Ari saavutti menestystä pohjoisen piirin MP-kisoissa, kerran Pyhäjärven joukkue oli SM-joukkisvälierässä yhden ottelupisteen päässä finaalista ja Suomen Cupissa kahdeksan parhaan joukossa. Suurin ansio bridgen saralla Kuuttolalla oli nuorten pelaajien innostajana ja harrastuksen mahdollistajana. Matala kynnys, hyvä meininki ja sopiva kilpailullisuus saivat kymmenet koululaiset kiinnostumaan bridgestä. Joskus 1980-luvun lopulla Pyhäjärveltä osallistui juniorien pari-SM-kisoihin puolen tusinaa paria, mikä oli valtava määrä 7000 asukkaan kunnasta. Menestystäkin tuli mitalien muodossa ja junnumaajoukkue-edustuksina. Huhtikuussa 1987 järjestettiin Pyhäjärvellä Suomen bridgehistorian ainoat koululaismestaruuskilpailut (U20). Paikalla oli 10 paria, joista vain yksi oli Pyhäjärven kerhon ulkopuolelta.
Ari toi Akateemisesta kirjakaupasta bridgekirjoja luettavaksi, kielinä olivat ainakin englanti, ruotsi ja saksa. Pari kertaa vuodessa pelatuissa kerhomestaruuskisoissa oli myös aina kirjapalkinnot. Lisäksi hän hankki ruotsalaisia Autobridge-laitteita ja niihin valtavan määrän jakoja pelinvientiharjoittelua varten. Ansioistaan bridgekouluttajana Ari palkittiin SBL:n kunniaviirillä liiton 60-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1996.
Suomalaiset bridgen harrastajat eivät ole juuri tunnettuja kovasta fyysisestä kunnostaan. Ari oli tässäkin poikkeus. Hänellä oli tapana juosta päivittäin 20 kilometrin lenkki pitkin metsäpolkuja, satoi tai paistoi, oli hän terveenä tai ei. Lapin vaellukset olivat myös sydämen asia, eikä niissäkään aina menty mitenkään helpoimman mukaan. Esimerkkinä kovemmasta reissusta oli yhtä soittoa marssittu Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi vaellus, jossa ei turhaan rinkkaa raahattu, vaan eväänä oli muovipussissa kokista, näkkileipää ja hunajaa. Aikaa matkaan kului pari vuorokautta. Maratonilla Kuuttola kävi kahdesti ja tulokset olivat kuntoilijalle varsin hurjia. Molemmilla kerroilla keskivauhti oli alle 4 minuuttia/kilometri, eli koko matka vauhtia, jolla juostaan yli 3000 metriä Cooperin testissä.
Terveysmurheiden vuoksi Ari eläköityi varsin varhain. Työ ja pitkät lenkit jäivät taakse ja hänen elämästään tuli pienimuotoista. Bridgen harrastaminen ja pelihalut säilyivät kuitenkin loppuun asti.