Bridge on paripeli. Niinpä saattaa vuosien virrassa jostain parista
hahmottua ikoni, jossa toista pelaajaa ei mainita ilman toisen pelaajan mainitsemista. Tällaisia ikoneja ovat
olleet vaikkapa Ely ja Josephine Culbertson tai Lorenzo ja Ulla Runeberg, mutta ilman muuta myös Erkki
ja Pirjo Juuri-Oja. Nyt kuitenkin on ikoniin tullut sururaita - ystäväni Eki siirtyi dramaattisesti taivaallisiin
pelipöytiin osallistuessaan kisoihin Madeiralla.
Erkki Juuri-Oja oli pelaajana taitava ja yhdessä Pirjon kanssa saavutti hyviä sijoituksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta hänen suuri merkityksensä Suomen bridgelle tulee selkeästi esiin kansainvälisten suhteitten solmijana sekä ideoijana, toimijana ja organisoijana. Yhdessä Pirjon kanssa he tekivät joka vuosi bridgematkoja, puolen vuosisadan aikana yli 70 matkaa, Euroopan eri bridgekeskuksiin. Näillä matkoilla he tapasivat ja loivat hyvin toimivat suhteet jokseenkin jokaiseen pelaajaan ja hallintomieheen, jolla vain oli merkitystä eurooppalaisessa bridgessä.
Erkki leimautui vahvasti Jyväskylän Bridgekerhoon; siinä kaupungissa hän myös suuren osan elämästään asui. Hänen yhtenä suurtyönään oli Jyväskylän Pääsiäisbridgen nostaminen pikkukaupungin herttaisesta pikkukilpailusta kansainvälisesti merkittäväksi suurkilpailuksi, jossa parhaimmillaan kamppaili lähes 150 paria yli kymmenestä Euroopan eri maasta. Erityisesti Puolasta saapui kisoihin kerran toisensa jälkeen sikäläinen edustuspelaajien huippuryhmä, ja mm. Baltian maat, Italia, Bulgaria ja tietysti rakas naapurimme Ruotsi olivat Ekin kutsua noudattaen aina vahvasti esillä.
Ennen vuosituhannen vaihdetta Erkki (ja hänen jälkeensä Pirjo) oli monet vuodet SBL:n hallituksen jäsen. Ikimuistoisia ovat ne SBL:n hallituksen kesäkokoukset Hangossa, jotka pidettiin Ekin ja Pipan kipparoimalla kahvelikuunari Rakelilla meren kimaltaessa lauhan kesätuulen henkäilyssä. -Kipparoimalla? Kyllä, Eki ja Pipa molemmat olivat suorittaneet avomerilaivurin tutkinnon!
Ajan virta kääntyy, mennyt sulautuu olevaan. Muistot leijuvat keveinä ohitseni. On kesä, pian puoli vuosisataa sitten. Armi ja minä saavumme bridgelle Ekin ja Pipan kesäpaikkaan. On aurinkoinen, ihana hellepäivä. Jako jaon jälkeen bridge vie mukanaan. Ilta hämärtyy, lapset on syötettävä, ja taas peli jatkuu. Yön varjot laskeutuvat, lapset on pantava nukkumaan, ja bridge yhä jatkuu. Aamu sarastaa, yön utu hälvenee, jostain kaukaa soi mustarastaan huilu.
Eki hymyilee, iso slammi on mennyt kotiin.
On hetki, jolloin peli päättyy.