Ismo ja Lehtisen Heikki aloittivat yhdessä pelaamisen syksyllä 1964.
Tarjousjärjestelmäksi tuli Napolin risti. Se on näitten vahvaristien kantaäiti. Heikki oli opiskellut sitä jonkin
verran parin edellisen vuoden aikana.
He pelasivat noina vuosina lähes kaikki pelit parina. Kerhopeleissä ja MP-kisoissa he kävivät aika paljon. Tuohon aikaan oli osakunnissa aktiivinen bridgen harrastus. Opisto- ja korkeakouluopiskelijoita tuli harrastuksen pariin paljon lisää 60-luvun aikana. Ismo ja Heikki voittivat akateemisia parimestaruuksia. Joukkuemestaruuksissa he eivät pelanneet parina, koska joukkueet piti muodostaa osakunnittain. Lisäksi osakunnilla oli kerhoiltoja viikoittain ja myös niissä he pelasivat.
Ismo ja Heikki olivat siihen aikaan joka vuosi pari myös Deltan liigajoukkueessa. Tuohon aikaan Helsingin liigassa oli aina kolme divisioonaa ja usein kymmenen joukkuetta jokaisessa.
Heidän paras suorituksensa oli joukkue-SM:n hopea 1967. Joukkue oli silloinen Deltan joukkue.
Ensimmäiset nuorten EM-joukkikset järjestettiin kesällä 1968. Ismo ja Heikki tulivat karsinnassa neljänneksi, joten jäivät "rannalle". Ikäraja oli tuolloin 27, josta se muuttui seuraaviin kisoihin mennessä 25:een. Heikki muistelee, että tuohon aikaan he totesivat tarjousjärjestelmän hiomisen olevan loputon tehtävä ja päättivät luopua Napolin rististä. Jonkun ajan kuluttua Ismo sanoi haluavansa vähentää pelejä eivätkä he pelanneet enää usein parina.
Heikki oli niihin aikoihin pitänyt muutamia bridgekursseja. Jonkin ajan kuluttua myös Ismo alkoi pitää kursseja ja heillä oli yhteiset aineistot.
Seuraava projekti, jossa Ismo ja Heikki olivat mukana, oli bridgelehden perustaminen Suomeen. Syksyllä 1968 julkaistiin kaksi irtonumeroa. Vuoden 1969 toimitettiin neljä numeroa vuodessa ja levikki oli pääasiassa vuosikertatilauksia. Ajatus lehdestä oli pääasiassa alle kolmekymppisten puuha. Mukaan tuli myös kokeneempaa kalustoa. Heikki muistelee, että hyvin myönteisesti touhuun suhtautui pääsihteeri Roman Skoroupo. Hän vaikutti enemmän kulisseissa kuin lehden toimittamisessa. Heikki kertoi joutuneensa päätoimittajaksi. Ismo oli koko ajan aktiivisesti mukana toimitustyössä ja kirjoitti paljon artikkeleita. Heikin kautta kesti vuoden 1971 loppuun asti. Työ- ja perheasioiden takia hän lopetti bridgen ja palasi pelipöytiin vasta lähes 20 vuotta myöhemmin. Mitään yhteyksiä Heikillä ei sinä aikana bridgepelaajiin ollut - ei Ismoonkaan.
Ismon myöhemmän kirjallisen työn pohjan muodostivat kurssimateriaalien laatiminen ja monisteitten kirjoittaminen aivan 70-luvun alussa.
Vaikutusta on ollut myös Ismon osallistumisella Vihreän lehden standardin laatimiseen, jota toimitus teki koko ajan. Tuolloin Einar Wernerin "Bridgeä 20:ssä tunnissa" oli käytössä kursseilla. Sitä toimitus nykyaikaisti hieman. Siinä kaikki kahden avaukset olivat täyspelivaatimuksia. Lehteen valittiin nykyinen kahden ristin avaus. Muut kahden avaukset olivat pelivahvoja yksi- tai kaksivärikäsiä ja kierrosvaatimuksia. Heikot kakkoset tulivat myöhemmin. Kirjassa avausvärin hyppäävä korotus oli täyspelivaatimus. Standardiin valittiin nykyään yleiset limit-korotukset. Heikin lähdettyä tauolle bridgestä jatkoi Ismo pelaamista ainakin Kari Poju Leppäsen kanssa ja itsekin pelasin Ismon kanssa säännöllisesti. Pojun kanssa Ismo edusti Suomea 1980 PM-kisoissa. 1981 Ismo muutti Kuopioon lammasfarmariksi, mutta jatkoi pelaamista lähinnä kerhotasolla ainakin Heikki Miettisen ja Matti Hanskin kanssa. Ismo oli ovela kettu pelipöydässä ja käytti hyväksi kaikki jekut, joista hän kirjoitti.
Ismohan oli Helsingin Sanomien bridgepalstan toimittajana 25 vuotta. Hän kiersi myös lähes kaikki arvoarvokisat ainakin EM- ja PM-tasolla ja raportoi päivittäin Hesariin. Lausannessa 1979 Ismo innostui todella onnistuessaan saamaan Omar Sharifin haastattelun. Eikä syyttä! Peruskurssikirjan lisäksi Ismo julkaisi kaksi kirjaa Bridge 1 ja 2 aiheena tarjoaminen ja pelaaminen sekä bridgetehtäviä vuosien varrelta sisältävän ”Parhaat palat”.
SBL:n hallituksessa Ismo toimi 1979-1981.
Hyvää ystävää muistaen