Suuresta raamistaan huolimatta, tai ehkä jopa sen innoittamana,
Veijo piti aina pienten puolta. Bridgeyhteisössä hänet tunnettiin kouluttajana, joka opetti uusia pelaajia.
Ja mikä tärkeintä, Veijo myös pelasi heidän kanssaan Tampereen kerhoilla ja MP-kilpailuissa. Hän oli lempeä
ja kärsivällinen ohjaaja, jonka kanssa oli uudenkin pelaajan turvallista tulla peliin mukaan.
Tampereen bridgekulttuurille Veijolla oli valtava merkitys. Hän toimi pitkään Tammerbridgen puheenjohtajana, ja hänen esimerkillään kerhollamme kukoistaa kulttuuri, jossa kaikki pelaavat kaikkien kanssa, ja jonne uudet pelaajat toivotetaan avosylin vastaan. Hän työskenteli vapaehtoisena useissa järjestöissä, myös Suomen Bridgeliiton hallituksessa Veijo palveli useita vuosia. Tällöin hän sinnikkäästi osallistui liiton talouden pelastamiseen ja teki paljon näkymätöntä taustatyötä etenkin koulutustoiminnan hyväksi.
Silloinen puheenjohtaja kertoi muistotilaisuudessa, kuinka he taistelivat pitääkseen valot päällä.
Veijo teki maailmasta paremman paikan myös vain olemalla oma itsensä. Veijolla oli varsin ainutlaatuinen huumorintaju ja poikkeuksellisen laaja yleissivistys. Ystäviä hän löysi kaikkialta minne menikin. Hän kiersi etenkin bridgen maakuntakilpailuja, koska uskoi sen pitävän lajiamme parhaiten hengissä. Sieltäkin löytyi monia ystäviä, jotka muistavat yhteisiä hauskoja hetkiä lämmöllä. Samoin niitä löytyi yhteisistä illoista, joissa pelattiin uusien ja vanhojen ystävien kanssa sekä bridgeä että lautapelejä.
Veijon pitkäaikaisin pelipartneri ja ystävä muistelee häntä näin: ”Pelaajana Veijolla oli hyvin luova tarjoustyyli ja hyvä näkemys jaon mahdollisuuksista.
Aina ei menty ihan systeemisopimusten mukaan vaan fiiliksellä. Monta kertaa pelipöydässä päädyin pelinviejäksi johonkin omituiseen sitoumukseen, jossa pohdin partnerin järkevyyttä. Pelin edetessä kuitenkin selvisi, että oli sillä kuitenkin oikea ajatus ja mahdottomalta näyttänyt sitoumus menikin kotiin. Kilpailullinen Veijo myös siis oli, ja aina pelattiin voitosta, vaikka kuinka oltaisiin pohjalla. Kiva Veijon kanssa oli pelata ja pelireissut olivat hauskoja. Autossa soi heviä ja höpöttelyä riitti.”
Bridgeyhteisömme menetti Veijossa sen ensimmäisen pelikaverin kerholla ja MP-kilpailuissa, luovan partnerin, jonka ajatuksenvirrasta ei aina ihan ottanut selvää, ja todella hienon ihmisen, joka omisti elämänsä ja bridgeuransa auttaakseen muita. Me kaikki tunsimme Veijon ystävänä. Vuosien saatossa hyvin moni oli pelannut hänen kanssaan samassa pöydässä, ja kaikki me pidimme häntä hienona ja erityisen huolehtivaisena ihmisenä. Hänellä ei koskaan ollut liian kiire jäädäkseen juttelemaan ja tutustumaan.
Veijo poistui keskuudestamme 10.9.2025 vain päiviä ennen 55-vuotissyntymäpäiväänsä pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Nyt kun oma Veijon oma aika loppui, on meidän aika kantaa hänen muistoaan. Me muistamme sinua parhaiten olemalla ystävällisiä ja huomaavaisia toisillemme. Kiitos Veijo tästä kaikesta.