Heinz Guthwert - "The rest is silence..."

Tarinat henkilöistä ja peleistä

Heinz Guthwert - "The rest is silence..."

ViestiKirjoittaja Fossiili » 02 Tammi 2011, 17:35

Suomen bridgen viimeinen muskettisoturi ja superjoukkueen jäsen Heinz Guthwert (1928-2010) ei enää ole joukossamme. Haastattelin häntä SBL:n historiaa varten 14.7.1996. Heinzin muisteluista otin kirjan sivuille paljon, mutta vielä enemmän jäi tilanpuutteen vuoksi käyttämättä. Osan tästä materiaalista julkistan nyt. Heinzia voi muistella niin monella eri tavalla, mutta hänen intohimoista rakkkauttaan bridgeen ei kukaan voi kiistää. Pääsköön siis Heinz vielä kerran ääneen:

"Tutustuin bridgeen koulutoverini Harry Orvomaan välityksellä. Hän oli oppinut pelin serkultaan Sender Skurnikilta, joka puolestaan oli oppinut bridgen hankkimastaan Culbertsonin Blue Bookista. Sender pelasi näin oppimaansa systeemiä vielä 80-vuotiaana! Tietomme bridgestä oli aluksi kovin vähäinen. Mielenkiintoa riitti tuolloin niin paljon muihin juttuihin kuten jalkapalloon ja jääpalloon ja tyttöihin...
= = =
Vasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen kiinnostuin todella bridgestä. Makkabin huoneistossa Iso Roobertinkadulla pelasi Judiska Bridgeklubben joka keskiviikko parikilpailun. Pitkät ajat vain seurasin peliä, ja kun vihdoin uskaltauduin mukaan, jäin surkeasti viimeiseksi. Partneri menetti sen jälkeen mielenkiintonsa, mutta minä jatkoin itsepintaisesti.
= = =
Muistan kerho-ottelun 1948 Spaderia vastaan. Olin siihen aikaan asevelvollisena Dragsvikissa, mutta sain yhden päivän loman ottelua varten. Minun partnerini oli Fabian "Faijo" Jaari, myöhemmin teollisuusneuvos, ja vastustajina tuon ajan edustuspelaajat Henrik Furuhjelm ja vapaaherratar Virma Ramsay. Muutaman rutiinijaon jälkeen sain seuraavat kortit käteeni, kaikki varassa, jakaja North:
S xxx
H 1098x
D xxx
C xxx
Faijo avasi täyspelivaatimuksella 2 H. OPV passasi. Minä passasin myös ja samoin VPV. Kun levitin korttini, hyväntahtoisten vastustajieni huomautukset eivät olleet mukavimman tuntuisia. Neljän kortin tuella partnerin avausväriin en todellakaan ollut oikeutettu "jättämään liikettä sikseen", kuten Jaarilla oli tapana sanoa. Nuorena vasta-alkajana en varmastikaan ollut pätevä inttämään vastaan yhdelle maan tähtipareista, mutta pelin jälkeen ilmeni, että jaossa oli tasan yhdeksän tikkiä, ei yhtään enempää. Kaikilla muilla pöydillä oli pelattu 4 H yhteen pietiin.
Jo 1940-luvun lopulla mielenkiintoni bridgeen kasvoi voimakkaasti. Svenska Dagbladet, Bridgetidningen ja englantilainen Bridge-Magazine olivat ne lähteet, joista saattoi ammentaa lisää oppia bridgen salaisuuksista. JBK:n lisäksi pelasin myös Helsingin Bridgekerhossa. Valitettavasti kerhon hallitus vaihtui ja kerho näivettyi surullisesti. Muistan myös Dolores Runebergin bridgeillat Fazerin yläkerrassa sekä rouva Stenbäckin pelitilaisuudet Alensanterinkadulla Elantoa vastapäätä. Siihen aikaan bridge oli todellinen kansanhuvi, sillä nuoriso ei juurikaan päässyt ravintoloihin istuksimaan. Pitkiin aikoihin ei edes tanssi ollut sallittua julkisissa tiloissa.
= = =
Helsingin Bridgeliiga oli tavattoman suosittu kilpailu, mutta valitettavasti vain joukkue Mustat Ässät (Sorri-Sorri, Laakso-Nupponen ja Jalava-Scholin) oli kovin usein 1. divisioonan kärjessä. Itse pelasin joukkueessa Jumbo, joka kyllä sai melkoisen joukon hopeamitaleita, jotka vain ovat tummuneet vuosien kuluessa.
Urani aikana olen tullut tuntemaan monia bridgen kuuluisuuksia. Hallitusneuvos Heikki Aarnio yhdessä yli-insinööri Arne Solinin kanssa oli pelätty vastustaja. Herrasväki Runeberg olivat hienoja edustajia. Yhdessä Roman Skoroupon kanssa he matkustivat maata ristiin rastiin opettaakseen suomalaisille bridgeä. Stig Sourander ja Nisse Lindholm oli maan paras pari. SM-parifinaalista 1951 Stockmanin vintillä muistan seuraavan jaon, South jakaja, kaikki vaarassa:
S xx
H AKJx
D AKQ
C AQ10x
Avasin 2 C, VPV pas, partneriltani 2 D ja OPV (Stig) pas. Minä tarjosin 2 NT ja partnerini nosti 3 NT:iin. Nyt tuli OPV Stig kehiin - 4 S! DUBBELT minulta, mutta pelin aikana vähitellen ilmeni Souranderin käsi:
S AKQxxxxxxx
H x
D x
C x
Kotipeli!!
B-55:ssä pelattiin kahdessa sarjassa. Pelipaikkana oli Suomalainen Kauppakorkeakoulu. Jouko Kajaste ja minä olimme juuri tulleet takaisin EM-kisoista 1963. Vastaamme tuli kaksi vanhempaa daamia, Berghin sisarukset. He olivat vaarattomassa, me vaarassa. VPV avasi 1 C ja Jouko hyppäsi 3 H. OPV passasi ja minä polkaisin suoraan 6 H. Kahden passin jälkeen daami oikealla sanoi: "Kun Guthwert ja Kajaste tarjoavat slammin, on se varmaankin kotona". Sen jälkeen hän teki 7 C, johon toki tuli kolme kahdennettua pietiä, mutta meille ympyriäinen nolla, kun kaikki muut olivat tyytyneet pelaamaan 4 H +6!
= = =
Kun 1960-luvulla matkustimme Eurooppaan mittelemään voimiamme suurkanuunoitten kanssa, liitolla ei ollut paljoakaan varoja. Matkat tehtiin useimmiten junalla monen maan halki. Matkat olivat rasittavia ja hotellit vaatimattomia, mutta joukkuehenki oli silti aina hyvä ja reippain mielin kävimme tehtäviimme käsiksi.
= = =
Baden-Baden oli unohtumaton elämys. Schwartzwaldin sydämessä sijaitseva kaupunki on yksi Saksan suosituimmista turistikohteista kylpylöineen ja ympäröivine vuoristoineen. Me suomalaiset, jotka olimme siihen saakka eläneet melko vaatimattomin aterioin, saimme nyt herkutella saksalaisen keittiön upeimmilla tuotteilla. Tapaaminen Boris Schapiron ja Terence Reesen kanssa oli unohtumaton, ja silloin syntyi elinikäinen ystävyys. Viimeisen kerran kun tapasin herrat yhdessä oli olympiakisoissa 1992 Salsomaggioressa, jossa myös rouvat olivat paikalla. Aina energinen Boris tanssi vaimonsa kanssa kuin vanhoina loistopäivinä. Myös Benito Garozzo ja Giorgio Belladonna kuuluivat ystäväpiiriini.
= = =
Jo Baden-Badenissa otin yhteyttä Eric Jannersteniin, Norjan Björn Larseniin sekä Kööpenhaminan Ylioppilasyhdistyksen puheenjohtajaan ja ehdotin pohjoismaisen bridgeliiton perustamista. Olin ehkä liian aikaisin liikkeellä, mutta myöhemmin ajatus sai vankkaa tukea, kun otin kysymyksen esiin Ruotsin Bridgeliiton silloisen sihteerin Lasse Salsbyn kanssa. Ja Aulangolla 1971 NBU näki päivänvalon. Ikävä kyllä joudun surulla toteamaan, että kun sain käsiini viimeisimmän NBU-bulletiinin, teksti oli enimmäkseen englanniksi. Tämä ei suinkaan ollut tarkoitukseni, kun ehdotin pohjoismaisten veljeskansojen lähempää yhteistyötä bridgessä.
EM-kisat Turussa 1989 oli SBL:n todellinen kypsyyskoe. Sellaisen tilaisuuden hoitaminen rajoitetuilla resursseilla ei ole helppo tehtävä, mutta se onnistui. Suuren kiitoksen saakoon SBL:n pj Olli Manni, joka toivottavasti vielä kauan pitää puheenjohtajan nuijaa kädessään Suomen bridgen parhaaksi.
Jo ajat sitten oivalsin, miten tärkeää on tehdä bridgeä tunnetuksi suomalaisten suurelle joukolle, ja se voisi tapahtua ainoastaan television avulla. Hollannin liiton jäsenmäärä on TV:n ansiosta noussut valtavasti, mutta täällä meillä on YLE kääntänyt selkänsä bridgelle. Bridge olympialaisena kilpailulajina on tulevaisuuden visio kaikille bridgeystäville. Internet on myös merkittävä väline ja toivon, että Suomessakin voidaan käyttää tätä keinoa bridgen hyväksi. Bridge on sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Tämän totesi myös ystäväni Pentti Uusivirta, entinen SBL:n puheenjohtaja, kun hän nuorena diplomaattina matkusti ympäri maailmaa ja ovet avautuivat hänelle bridgen ansiosta.
= = =
Standertskjöldien Vanantaan kartanossa meikäläinen noblessi pelasi bridgeä viikonvaihteet, kun muualla maailmassa järjestettiin vaikka metsästysretkiä. Isäntäväkenä olivat Gösta ja Inge Standertskjöld. Pelipöydässä seurusteltiin mukavasti, mutta miten mahtoi olla taidon laita.
Ville Wahlforsin tytär oli Christel Rosenlew, joka aikaisemmin oli ollut naimisissa erään Wreden kanssa. Hän omisti Paddaisten kartanon, yli 600 ha, joka sijaitsi lähellä Sauvon kirkonkylää. Minun appiukkoni toimi 40-50 vuotta Rosenlewin puutarhamestarina. Niinpä olin usein lomaa viettämässä tällä heidän tilallaan. Christel ja hänen miehensä kutsuivat minut pelaamaan bridgeä kanssaan. Seinällä oli Kustaa Mauri Armfeldtin muotokuva. Hän oli Ville Wahlforsin esi-isiä, vaikka tätä ei taideta juuri tietää. Kartanossa oli kaikkien aikojen hienoin pelipöytä. Pöytä oli Tsarskoje Selosta Katariina Suurelta saatu. Ensimmäisen kerran kun istuin sen ääreen, tiedustelin että saanko edes koskettaa sitä pöytää...
= = =
Suuri huoleni nykyään on, että takavuosien pelaajakollegani, minun ikäiseni ja nuoremmatkin, ovat jättäneet bridgen polun kokonaan sen jälkeen kun lopettivat aktiivisen kilpauransa. Heitä ei enää kiinnosta liiton toiminta eikä bridgen elvyttäminen, vaikka olisivat hyvin vielä voineet olla kannustavana esimerkkinä tuleville bridgepolville."
Fossiili
 
Viestit: 22
Liittynyt: 04 Elo 2010, 16:45
Nimi: Kari Koistinen
Kerho: ÅboBK

Paluu Muistelmat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron