Suomen superjoukkueen tarina

Tarinat henkilöistä ja peleistä

Suomen superjoukkueen tarina

ViestiKirjoittaja Fossiili » 05 Kesä 2011, 14:49

Suomen superjoukkueen tarina.

Vuoden 1963 EM-kisojen menestys (4/18!) nosti Suomen arvostettuun asemaan Euroopan bridgessä. Joukkueemme rungon muodostivat Laakso - Nupponen ja Guthwert - Kajaste. Kolmantena parina oli ollut Jokinen - Sulin. He kyllä täyttivät paikkansa moitteettomasti, mutta alun perin oli joukkueeseen toivottu Sorrin veljeksiä, jotka kuitenkin putosivat Suomen karsintana pelatun IMP-parikilpailun "arpajaisissa".
Tämän jälkeen oli Suomessa odotettava kaksi vuotta bridgen kansainvälisille suurareenoille pääsemiseksi, sillä bridgeolympialaisten vuonna 1964 ei EM-kisoja järjestetty, ja New Yorkissa pidettyihin olympialaisiin osallistumiseksi ei Suomen Bridgeliitolla eikä yksittäisillä pelaajillakaan ollut riittävästi varoja. Niinpä tähtäin asetettiin EM-kisoihin syyskuussa 1965 Ostendessä.
Joukkueen valintaprosessi käynnistyi jo kevättalvella 1965. Karsinta pelattiin tälläkin kertaa IMP-parikilpailuna, mutta se järjestettiin niin perinpohjaisena, että todennäköisyys parhaan joukkueen löytymiseen oli jo suuri.
Peräti 25 paria ilmoittautui halukkaaksi edustustehtävään. Näistä pareista hyväksyttiin seitsemän suoraan loppukarsintaan, mutta 18 muuta paria joutui pelaamaan 170 jaon IMP-parikilpailun, jonka 7 parasta pääsi aikaisemmin hyväksyttyjen kanssa loppukarsintaan, joka sekin oli kaksiosainen. Mukana vielä olevat 14 paria pelasivat aluksi kaksi pitkää IMP-parikilpailua, joitten jälkeen "top ten" sai jatkaa taas kaksinkertaisella IMP-parikilpailulla. Tuon kaikkiaan yli 500 jakoa käsittäneen karsintaprosessin kärkitulokset olivat: 1) Bjarne Laakso - Paavo Nupponen +121, 2) Kalevi Sorri - Keijo Sorri +112, 3) Heinz Guthwert - Jouko Kajaste + 62. Varalle neljänneksi jäi Lorenzo Runeberg - Stig Lönnqvist +52.
Guthwert - Kajasteen edustuspaikan pelasti seuraava hurja yritys:
Koodi: Valitse kaikki
West/N-S     S: 4
                     H: Q972
                     D: Q83
                     C: KJ876
S: Q1083            S: AKJ975
H: A10854      H: KJ3
D: A10      D: 7
C: 43      C: AQ10
            S: 62
            H: 6
            D: KJ96542
            C: 952

Varoma: "Guthwert-Kajaste tarjosi E-W:n korteilla 7 S ja kun South onnettomuudekseen lähti hertalla, oli loput lähes levitystä".
Molemmat bridgeapostolit, Olavi Varoma ja Paavo Linkola, olivat sitä mieltä, että Suomi oli saanut parhaan mahdollisen edustusjoukkueen matkaan. Pelaajat olivat sopivan ikäisiä, vanhin Bjarne Laakso 42 v ja nuorin Heinz Guthwert 37 v, jokaisella oli hyvä fyysinen kunto, jokaisella oli vankka kansainvälinen kokemus, ja jokaisen itseluottamus ja tieto omasta osaamisesta terveellä tavalla kohdallaan.
Pelaavana kapteenina oli Bjarne Laakso. Hän kertoo: "Kun tulin kapteeniksi, päätin että nyt katsotaan asiat kaikilta puolilta eikä vain vuorotella. Tietenkin kun joukkueella alkoi mennä hyvin, sen henki parani ja kaikki uskoivat minuun. Meillä ei ollut minkäänlaista kärhämää pelivuoroista, vaikka Heinzkin oli mukana. === Kisojen aikana jokainen tunsi vastuunsa. Kuri ja ryhti säilyivät hyvinä."
Kalevi Sorri kertoo: "Keijon kanssa me alusta asti tehtiin ihan omaa systeemiä. Jos siinä jotain kirjallisuutta oli pohjalla, niin kyllä se jäi Jannerstenin kirjaan. Systeemin tekotapa oli kyllä perusteellinen. Meillä oli lopulta monta ruudullista vihkoa, joihin me taulukoitiin erilaisia jakautumia ja kirjoitettiin muistiin, miten mikin tilanne tuli käsitellä jatkotarjouksineen. === Meille kuitenkin jatkuvasti sanottiin, että mihin pojat pääsisittekään, jos teillä olisi parempi systeemi. Eihän muka varsin vanhanaikaista perussysteemiä voi pelata, jos aikoo maailmalla menestyä. Niinpä me keksittiin ihan ex tempore oma passisysteemi === se osoittautui kuitenkin niin perhanan hyväksi, että kerran me pelattiin EM-kisoissakin (1965) sitä. Näihin kisoihin me kyllä sitten rakennettiin tämä passisysteemi oikein huolellisesti ja eri vaihtoehdot muistiin kirjoittaen. === Englantia vastaan on muuan jako jäänyt mieleen. Avasin 1 S (7-11 ap, väh. 5-k). VPV passasi. Keijo tarjosi 2 S ja sitä pelattiin yhdellä pietillä. Skorari kirjoitti jaon muistiin ja sitä varten kortit levitettiin nähtäviksi. Silloin englantilaiset hyppäsivät toistensa kurkkuun ja alkoivat riidellä raivokkaasti. Heillä olisi ollut 6 C pelissä".
Vastinpöydässä Laakso - Nupponen pelasi 3 NT, 12 tikkiä.
Varoma esitteli jaon palstallaan:
Koodi: Valitse kaikki
North/ALL    S: KQJ54
      H: J
      D: J8542
      C: J3
S: 762            S: A8
H: A7            H: K954
D: K7            D: A983
C: AK10876         C: Q52
      S: 1093
      H: Q108632
      D: Q10
      C: 94

EM-kisojen avoimeen luokkaan osallistui 18 maata, jotka pelasivat täyden sarjan 32 jaon otteluita. Tuolloinen IMP-taulukko oli vähäisin poikkeuksin sama kuin nykyään, mutta ottelupisteet laskettiin merkittävästi eri tavalla. Voitto oli erityisen tärkeä, ja niinpä 6-0 voitto tuli jo 16 IMP erosta (nykyisellä taulukolla tuo differenssi antaisi 32 jaon ottelussa vasta 17-13 voiton!). Jos ero oli pienempi, voitto oli joko 5-1 tai 4-2, ja tasapeli 3-3 saavutettiin vain 0-2 IMP:n erolla.
Kisojen puolivälissä, 10 kierroksen jälkeen, taulukon kärki oli sensaatio-mainen: Suomi oli johdossa, 48 p! Seuraavina olivat Tanska 45 p, Englanti, Italia ja Hollanti 43 p, Ruotsi 41 p, Norjalla 39 p jne.
Pohjoismaiset kanssakilpailijat Suomi kohtasi kelpo tuloksin: Ruotsi ja Tanska voitettiin 6-0 ja Norja 5-1, siis epävirallisessa PM-kilpailussa ylivoimainen voitto pistein 17/18! Ruotsin joukkueessa muuten P.O.Sundelin otti ensimmäisiä askeleitaan kohti kansainvälisiä huippusaavutuksia. Muuan jako Ruotsi-ottelusta:
Koodi: Valitse kaikki
West/E-W    S: 1076
      H: K108742
      D: K
      C: AJ7
S: AJ8         S: K954
H: AQ5         H: 96
D: Q752         D: A963
C: 952         C: K108
      S: Q32
      H: J3
      D: J1084
      C: Q643

Avoimessa huoneessa Berglund (W) avasi 1 NT. Kalevi Sorri tarjosi väliin 2 H, Sundelin (E) 2 S, ja tätä pelattiin. HJ lähdön jälkeen -1.
Suljetussa huoneessa Guthwert (W) avasi 1 D. Hall (N) tarjosi 1 H. Kajaste 1 S. Guthwertilta 1 NT ja Kajasteelta 3 NT. Kovaa ja korkealta siis, mutta herttalähdön jälkeen kotipeli ja Suomelle 12 IMP!
Suomi taisteli mitalisijoista loppuun asti, mutta kolmen viimeisen kierroksen häviöt Ranskalle, Italialle ja Puolalle veivät mahdollisuudet. EM-kisojen lopputulosten kärki oli:
1. Italia 92, 2. Hollanti 88, 3. Ranska 86, 4. Englanti 79, 5. Tanska 74 ja 6. Suomi 72. Norja oli 7./71 ja Ruotsi 11./60.
Suomen jokainen pari pääsi myönteisin suorituksin kisabulletiiniin, kauneimpana ehkä Paavo Nupposen oppikirjamainen pelinvienti Englanti-ottelussa. Westin avattua 1 C Nupponen joutui pelinviejäksi 4 S sitoumukseen, johon sai herttalähdön:
Koodi: Valitse kaikki
West/ALL                    S: 53
      H: Q9764
      D: K10
      C: KQ53
S: K         S: J974
H: KJ32         H: 1085
D: A72         D: 864
C: A8742         C: J96
      S: AQ10862
      H: A
      D: QJ953
      C: 10

Aloituksen Nupponen voitti HA:lla. Kun alaväreissä on kaksi pakollista menevää, on valtti käsiteltävä siten, että vain yksi tikki menetetään. Pöytään on vain yksi entri. Nupponen valitsi varmimman variantin ja aloitti valtin käsittelyn SA:lla. Kun singeli K putosi, pöydän ainoan entrin saattoi käyttää SJ:n leikkaamiseen, jolloin valtissa ei menetetty kuin yksi tikki ja kotipeli oli varmistettu.
Ostenden kisoissa järjestettiin harvinainen äänestys, josta Jannersten kertoo Bridgetidningenissä: kisoissa valittiin pari, joka oli eniten kunniaksi bridgeurheilulle olemalla sekä pelitaidoiltaan hyvä että luonteeltaan sympaattinen ja hyvin käyttäytyvä. Tämän äänestyksen voitti Italian Belladonna - Mondolfo, mutta kaksi seuraava sijaa menivät Suomelle, Sorrin veljeksille sekä Laakso - Nupposelle.
Epilogi:
Liiton hallintoa ei näyttänyt sen kummemmin kiinnostavan joukkueen saavuttama kansainvälinen taso ja pelaajien arvostus. Ainakaan mistään käytettävissäni olevasta asiakirjasta ei ilmene, että SBL olisi tehnyt yritystäkään hyödyntää julkisuudessa joukkueen saavutuksia ja mainetta.
Kevään 1966 SM-joukkuefinaalin superjoukkue voitti ylivoimaisemmin kuin yksikään mestari aikaisemmin tai jälkeenpäin. Huikea tulos oli 39/40 (WBF oli muuttanut ottelupisteskaalaksi 4-4/8-0) ja IMP-lukemat 542-227 (kvootti 2,39)!
Ja mitäpä tämän jälkeen?
Syksyn 1966 EM-kisoihin liiton hallitus päätti järjestää parikohtaisen karsinnan. Olisiko ollut demokratian ja tasa-arvon vastaista, että SM-joukkue olisi valittu edustajaksi ilman karsintaa? Superjoukkueen sijaan matkaan lähti muita pelaajia. Kansainvälistä menestystä Suomen bridgelle ei tullut enää vuosikymmeniin.
Bjarne Laakso, joka oli ollut mukana liiton hallituksessa, turhautui rooliinsa pelaajien edustajana ja erosi.
Vanhasta muistista superjoukkue voitti vielä SM-finaalit 1967 ja 1968, mutta muuten sen tarina päättyi.
Alkoi pitkä odotuksen aika.....

Lähteet:
Kalevi Sorrin haastattelu 16.6.1996, Bjarne Laakson haastattelu 14.7.1966, Heinz Guthwertin haastattelu 14.7.1996, Olavi Varoman haastattelu 2.6.1996 ja hänen bridgepalstansa Helsingin Sanomissa 1965-1966, sekä Paavo Linkolan haastattelu 1.6.1996 ja hänen bridgepalstansa Uudessa Suomessa 1965-1966.
Fossiili
 
Viestit: 22
Liittynyt: 04 Elo 2010, 16:45
Nimi: Kari Koistinen
Kerho: ÅboBK

Re: Suomen superjoukkueen tarina

ViestiKirjoittaja arsku » 09 Kesä 2011, 13:51

Moi!

Valitettavasti en pystynyt editoimaan tuota kirjoitettua viestiä, siinähän olivat nuo kortit vähän vinksallaan. Pystyisin kyllä poistamaan sen, muokkaamaan sitä ja lisäämään sen omissa nimissä, mutta siihen en vielä lähtenyt.

Ari
arsku
 
Viestit: 56
Liittynyt: 16 Kesä 2010, 21:28
Paikkakunta: Tampere
Nimi: Ari Juutistenaho
Kerho: Tampereen Bridgekerho


Paluu Muistelmat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron